Haipakkaa, haipakkaa…

Yhdeksikön spora ei kulkenutkaan ja matkustin seiskalla Pasilaan kuulemaan Peter von Baghin esitystä suomalaisen kulttuurin synnystä ja kehityksestä. Kirjat ovat tärkeitä ja äidinkieli on se isänmaa, mikä meillä kaikilla on. Palava don Quijote vei ajatukset vuoden 1933 kirjarovioihin.

Mutta kirjastossa kirjoja kohdellaan kuin ne olisivat eläviä ihmisiä.  Toisaalta kirja on arvokas vaikka sitä ei kukaan kymmeniin vuosiin lukisikaan, se odottaa valmina välittämään viestinsä ja muistonsa.  Kärsivällisyyttä tarvitaan, jos amerikkalaiset opiskelijat eivät enää tunne Hemingwayta. Tai jos elokuvan oppitunnilla ainoa kaikkien näkemä elokuva on Star wars. Tähänkö Suomessakin ollaan menossa, olemmeko kadottamassa tajun kulttuurimme historiasta?

Elokuvan ja romaanin rytmeissä ja kerronnassa on paljon samaa. Kirjat ovat äänettömiä kuin suomalaiset. Kommunikointi hoituu juomalla kahvia ja koskenkorvaa, puhuttuja sanoja ei tarvita.

Äkkiä tajusin: Quijoten lupaama saari Sancho Panzalle on kirja!

Advertisements
Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Haipakkaa, haipakkaa…

  1. Mikko Meriläinen sanoo:

    Posteridaamimme tiettävästi romuttivat tuon von Baghinkin hellimän käsityksen vaiteliaista suomalaisista.

  2. tuuleviovaska sanoo:

    Sehän on myytti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s