Elämää on Helsingin ulkopuolellakin: terveisiä Tampereelta

Osallistuin viime viikolla satelliittiin, joka keskittyi informaatiolukutaitoon (kuulin kolmen päivän sisään termin ”information literacy” niin monta kertaa, että kyllä tällä koko pitkän pimeän talven pärjää, vaikkei sitä vähään aikaan vastaan tulisikaan). Koska en omista työni puolesta tai muutenkaan mitään aipädiä, jolla voisi kirjoittaa raporttia suoraan tapahtumien keskipisteestä, kuulemani on jo sekoittunut siihen mitä itse asiasta ajattelen – lienen siis aktivoitunut ja oppinut jotakin (ja autuaasti osan asioista jo unohtanut).

Itselleni parasta antia olivat pääpuhujat, molemmat luennoivat ihan perinteisesti isossa auditoriossa, me siellä istuimme Riitan kanssa takarivin taaveina kuuntelemassa. Professori Kirsti Lonka HY:stä, kasvatustieteilijä, oli erityisen virkistävä – monesti mielenkiintoisimpia ovat nämä, jotka ovat ulkopuolelta oman alan, mutta kuitenkin yhteistä tarttumapintaa on. Kirsti puhui tunteista, jotka liittyvät oppimiseen: motivaatio on tärkeää, mutta mielenkiinto vielä tärkeämpi oppimistulosten kannalta. Eli siis ei riitä, että pelkästään korostamme opiskelijoille, miten hyödyllinen tiedonhaun kurssi on heidän opinnoissaan. Mielenkiintoa voi herätellä asettamalla avoimesti selkeäkieliset tavoitteet ja kontekstin, jossa opiskelija voi peilata jo aiemmin osaamiansa asioita siihen, mitä tuleman pitää. Mielenkiinnon ylläpitämisen kannalta on tärkeää, että tekeminen on sopivan haasteellista, mutta ei liian vaikeaa. Kaiken valmiiksi pureskeleminen ei siis edesauta oppimista. Kaikki sinänsä hyvin järkeenkäypää asiaa, mutta erittäin terveellistä kuulla ääneen lausuttuna aika ajoin.

Puhe oli myös aktivoivista opetusmenetelmistä: myös luento voi olla aktivoiva, aina ei tarvitse ryhmässä koostaa yhteistä näkemystä tai Moodlen keskustelualueelle kommentoida. Luennoitsijan tapa puhua vaikuttaa – onko se ajatuksia herättävää vai ylhäältä päin vuodatettua tietoa. Toisaalta verkossakin voi olla passivoiva, jos lannistaa ja mitätöi opiskelijoiden tekemisiä. Opiskelijalle pitää jäädä tunne, että hän osaa, jotta hän haluaisi jatkossakin hyödyntää saamiaan oppeja. Usein kun negatiiviseksi koettu asia halutaan unohtaa kokonaan. Pitäisikö siis tiedonhaun kurssin ensisijainen tavoite olla selkeästi opiskelijan innostaminen tiedonhakuun, tekniset taidot ja osaaminen tulisivat sitten toisena.

Teoria oppimisesta vaikuttaa siihen, millaisia oppimisympäristöjä suunnittelemme. Uusin suuntaus on ”blended learning environment”, jossa yhdistyvät kontakti- ja verkko-opetus samanaikaisesti – tähän ajatteluun pitää vielä tutustua enemmän, diginatiivit kun ovat jo vyörymässä yliopistoihin. Eikun tutustumaan Minervan kampuskirjastoon ja Kaisaan – vink, vink johtajat.

Kirjastolegenda Carol Kuhlthaukin puhui tunteista ja esitteli tutun näköisen käyrän, joka sopii moneen tekemiseen – siis alkuinnostuksen jälkeen tulee notkahdus ja sieltä sitten lähdetään uuteen nousuun – soveltaen sitä tiedonhaun prosessiin. Hänen huomionsa oli, että kyky ilmaista tiedontarpeensa täsmällisesti tulee vasta sen notkahduksen jälkeen (eli melko myöhään); kun on ollut hämmennyksen vallassa ja ärtynyt, kun asiat eivät sujukaan kuin tanssi. Itse asiassa tämä notkahdusvaihe on tärkeä oppimisen kannalta, koska se vaatii ajattelua ja ponnistelua, jotta tilanteesta selvittäisiin.

Tiedonhaun opetukseen sovellettuna tämä tarkoittaa, että opettajan pitää nähdä, missä vaiheessa prosessia opiskelija on menossa. Meillähän monilla on tiedonhaun kurssilla tehtävänä haku omasta aiheesta ja moni saattaa tehdä tehtävän jo kandintyönsä alkuvaiheessa, kun hakujen kuuluukin olla yksinkertaisia ja hapuilevia, eikä voida olettaa, että se hetkessä (tai edes tämän yhden harjoitustyön aikana) jalostuisi hienoiksi hakulauseiksi or-operaatioineen kaikkineen. Tämä prosessi pitäisi tehdä paremmin näkyväksi opiskelijalle, ettei hän olisi huolissaan tai epävarma omasta osaamisestaan. Tästä puhuttiin myös eräässä sessiossa ( A partner in research and learning : library staff and PhD students / Eystein Gullbeck & Tove Rullestad): tohtoriopiskelijat eivät halunneet oppia ”täydellistä hakulausetta”, vaan he halusivat tiedonhaun monimutkaisuuden näkyväksi, ”miksi menee pieleen” ja mitä sitten pitää tehdä.

Advertisements
Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s