Millainen on terveystiedon tulevaisuus?

Osallistuin Health and Biosciences -sektion järjestämään satelliittiseminaariin ”The Future of Health Information”, joka pidettiin Helsingin yliopiston Meilahden kampuksen Terkko-kirjastossa. Tässä muutamia muistiinpanoja keskeisimmistä asioista.

Terveyteen ja terveystieteisiin liittyvän informaation tulevaisuutta luonnehtivat yhtäältä tutkimusdatan räjähdysmäinen kasvu ja toisaalta julkaisutoiminnassa tapahtuvat muutokset. Esimerkiksi geenitutkimus ja lääketieteellinen kuvantaminen tuottavat massiivisia datajoukkoja, joita varastoidaan, jaetaan ja analysoidaan tietoteknisin menetelmin. Tällaista toimintaa kutsutaan yleisesti nimellä e-science. Julkaisemisessa open access kasvattaa yhä suosiotaan. Uutena ilmiönä ovat ns. megalehdet. Nämä ovat hyvin laaja-alaisia open access -lehtiä  (esimerkkinä mainittakoon PLoS One). On ennustettu, että lähitulevaisuudessa suuri osa lääketieteellisestä julkaisemisesta tulee siirtymään näihin lehtiin. Informaation haku- ja käyttöliittymät muuttuvat yhä enemmän mobiiliteknologiaan perustuviksi.

Relevantin informaation saanti on välttämätön edellytys, jotta tutkimustyötä tekevällä yhteisöllä voisi olla tulevaisuutta. Tutkimusta ei voi johtaa eikä kehittää, ellei tiedetä, mitä julkaistaan, ketkä julkaisevat ja millaisilla foorumeilla. Biolääketieteessä julkaisumäärät ovat usein varsin suuria. Kirjastoilla on kokemusta suurten tietomäärien kanssa toimimisesta, joten ne voivat auttaa tutkijoita julkaisutoiminnan rekisteröinnissä ja hallinnassa. Olennaista on ajantasaisuus. Julkaisutiedot saadaan omaan järjestelmään nopeimmin ulkoisista tietokannoista, kuten Web of Science:stä. Kirjaston tehtävänä on tarkistaa ja hyväksyä tallennetut tiedot. Julkaisurekisteristä voidaan sitten tuottaa esimerkiksi laitoksen tai tutkijan kotisivuille ladattavia julkaisuluetteloita, erilaisia hot topics –listauksia, sekä laitoksen ulkopuolelle suunnattuja tutkimuksen yhteenvetoja ja tiivistelmiä.

E-science:n tuottaman datan hallintaan vaaditaan paljon tallennuskapasiteettia ja erikoistunutta osaamista. Kirjastoilla olisi mahdollisuuksia tällä alalla,  jos ne pystyvät saamaan tai kehittämään tarvittavaa erityisosaamista.

On joka tapauksessa välttämätöntä tarkastella, mitkä ovat henkilöstön osaamisvaatimukset tulevaisuudessa, ja mikä on sopiva koulutustausta. Informaatiotyö muuttuu yhä monimutkaisemmaksi ja teknologiavetoisemmaksi. Sosiaaliset taidot ovat nekin entistä tärkeämpiä. Pitää  pystyä toimimaan yhteistyössä asiakkaiden kanssa, kyetä selvittämään heidän tarpeitaan ja osata markkinoida palveluita. Osaamisvaatimuksia voidaan tarkastella ammatillisten pätevyyksien (professional competences) ja henkilökohtaisten pätevyyksien (personal competences) näkökulmista.

Tarvittavia ammatillisia pätevyyksiä ovat ainakin seuraavat:
– bio- ja terveystieteellisen tutkimuksen ymmärtäminen
– viestintätaidot
– tiedonhallintataidot
– ihmissuhdetaidot
– opetus- ja ohjaustaidot
– tekniset taidot

Henkilökohtaisista pätevyyksistä mainittakoon:
– analyyttisyys
– muutoshalukkuus
– luovuus
– uteliaisuus
– eettisyys
– joustavuus
– motivaatio

On selvää, että muodollisen koulutuksen avulla voidaan vahvistaa ennen kaikkea ammatillisia pätevyyksiä. Henkilökohtaiset pätevyydet ovat suurelta osin luonteenpiirteitä, jotka voivat olla hyvinkin pysyviä. Miten esimerkiksi uteliaisuutta voidaan opettaa henkilölle, joka ei ole luonnostaan utelias?

Tulevaisuuden informaatiotyöntekijöitä koulutetaan ainakin University of North Texas:issa USA:ssa, missä on käynnistetty erityinen terveystieteiden informatiikan maisteriohjelma (Health Informatics Program). Kyseessä ei ole pelkkä tietojenkäsittelyalan koulutus. Tavoitteena on tuottaa poikkitieteellisiä asiantuntijoita, jotka kykenevät hyödyntämään informaatioalan osaamisensa terveystieteellisessä ympäristössä. Niinpä opetukseen sisältyy esimerkiksi bioinformatiikkaa, genomiikkaa ja lääketieteellistä kuvantamista ”perinteisten” informaatioaineiden kuten tiedon järjestämisen ja haun lisäksi.

Jotta kirjaston palveluita ja työntekijöiden osaamista hyödynnettäisiin, tulee niitä markkinoida aktiivisesti. Kirjastoissa yleensä näkymättömät henkilöt tuottavat näkymättömiä palveluita. Markkinoimalla kirjasto tekee itsensä näkyväksi ja luo positiivisia odotuksia asiakkaille. Kyse on ennen kaikkea asiakassuhteiden tiivistämisestä, yhteistyöstä, käyttäjien läheisyyteen ja keskuuteen menemisestä. Tämä auttaa kehittämään asiakkaille arvokkaita palveluita. Markkinointi kuuluu jokaiselle työntekijälle, se ei ole mikään erillinen toiminto.  Olennaista on löytää luovia ratkaisuja ja saada aikaan kulttuuri, jossa markkinointi on itsestäänselvyys.

Markkinointiin liittyy oleellisesti myös brändäys. Jokin tuote tai palvelu – miksei myös koko kirjasto – brändinä voi tuottaa asiakkaalle yhteenkuuluvuuden ja luotettavuuden kokemuksia. Jos brändistä on saatu hyviä kokemuksia, hakeudutaan sen luokse yhä uudelleen.

Terveystieteellisellä tiedolla on tulevaisuutta kaikkialla siellä, missä ymmärretään tieteen valtakieltä englantia, päästään käsiksi Internetiin ja kyetään maksamaan verkkojulkaisujen lisenssimaksut. Monissa kehittyvissä maissa ja maanosissa tilanne on valitettavasti paljon heikompi. Esimerkiksi Afrikassa on useita alueita, joissa englantia ei osata lainkaan eikä sähkövirtaa ole saatavilla. Uusinta tietoa kuitenkin tarvittaisiin terveydenhuollon kehittämiseksi. Maksujen osalta open access -julkaisut ja HINARI-ohjelma ovat tuoneet helpotusta. HINARI on WHO:n ja suurten tiedekustantajien yhteishanke, joka tarjoaa kehittyville maille kattavan kokoelman laadukkaita julkaisuja joko alennetuin hinnoin tai täysin ilmaiseksi.

Advertisements

Tietoja Heikki Laitinen

Tietoasiantuntija, tiedonhaun opetus, ohjaus ja tietopalvelu, luonnontieteet, ravitsemustieteet, farmasia, tietojenkäsittelytieteet, bibliometriikka, patentit, Itä-Suomen yliopiston kirjasto, Opetus- ja tietopalvelut
Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Millainen on terveystiedon tulevaisuus?

  1. tuuleviovaska sanoo:

    Itse konferenssissakin oli ainakin yksi HINARIiin liittyvä esitys: http://conference.ifla.org/sites/default/files/files/papers/wlic2012/78-gedye-en.pdf
    Hyvä esitys hankkeen vaikutusten arvioinnista.

    Markkinointi on tosiaan vihdoin alettu ymmärtää osana kaikkien työtä ja tekemistä sen sijaan, että sillä tarkoitettaisiin erillisiä mainoskampanjoita tai vaikkapa pelkkää tiedottamista.

    Satelliittiin osallistuminen kuulostaa näin viidennen konferenssipäivän jälkeen kotiin matkatessa houkuttelevalta vaihtoehdolta massakonferenssille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s