Mitä pahaa Googlessa?

Kirjoitan vielä vähän lisää Siva Vaidhyanathanin ajatuksista, joihin saatiin perehtyä tiistaina ja keskiviikkona. Meidän kokoelmistamme löytyvät hänen teoksensa Copyrights and copywrongs (2001), Anarchist in the library (2004) ja The Googlization of everything : (and why we should worry) viime vuodelta. Viimeksimainittu teos olikin selkeästi esillä Vaidhyanathanin kaikissa esityksissä.

Vaidhyanathan korosti sitä että Google on tehnyt paljon hyvää. Sen myötä Internetin käyttö helpottui olennaisesti, ja joten kuten tolkulliset tiedonhaut olivat lopultakin mahdollisia. Viime vuonna Google muutti kuitenkin toimintaperiaatteitaan. Sitä ennen se oli puoluettomasti päästänyt hakutulosten kärkeen sen hakualgoritmien perusteella relevanteimmat tulokset. Tämä aiheutti paljon syytöksiä esim. vihapuheita lietsovien sivustojen näkyvästä paikasta tulosjoukkojen kärjissä ja pornosivustoista melkein joka hakujoukossa. Vuonna 2011 Google muutti algoritmejaan niin, että ”low quality” -sivut jäivät syrjemmälle. Samoin vertaisverkkosivuja (joilta voisi latailla laittomia elokuvien ja musiikkikappaleiden kopioita) ei enää löydä niin helposti kuin ennen. Tämä ei ole sensuuria, koska halutessaan Internetistä löytää edelleen mitä tahansa. Sitä vain on nyt osattava erikseen etsiä. Googlen politiikan muutos ei kuitenkaan välttämättä ole yleisessä tiedossa.

Vaidhyanathanin mielestä vielä merkittävämpi muutos on Googlen aloittama lokalisaatiopolitiikka. Tämä tarkoittaa sitä, että samalla haulla saadaan erilaisia tulosjoukkoja hakijan maantieteellisen sijainnin mukaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on kaksi merkittävää jalkapallojoukkuetta joiden nimessä esiintyy sana ”sox” (siis socks-sanan slangimuoto). Jos bostonilainen hakija kirjoittaa Googleen sanat ”sox” ja ”football”, hänen tulosjoukossaan etusijan saavat ”Boston Red Sox” -joukkueesta kertovat sivut, kun taas chigagolainen saa todennäköisemmin ”Chigago White Sox” -joukkueesta kertovia sivuja. Eikä tässä vielä kaikki. Google tarkkailee hakujamme ja pistää niitä muistiin, ellemme sitä osaa erikseen kieltää tai kiertää.  Niinpä jos olen haeskellut tietoja kissapedoista, niin saan haulla ”jaguar” ihan erilaisia tuloksia kuin jos olen viime aikoina tutkinut sivuja loistoautoista. Ja tämä johtaa siihen että lopulta me jokainen saamme ihan omanlaisemme hakutulokset mistä tahansa aiheesta.

Google tekee tämän kaiken saadakseen myytyä mahdollisimman tehokkaasti mainostilaa tiedonhakujen yhteyteen, ja siinä ei Vaidhyanathanin mukaan ole mitään pahaa. Googlen pitäisikin tyytyä olemaan voittoa tavoitteleva menestyvä liikeyritys. Mutta tämä ei ole yritykselle riittänyt. Sen vaatimattomana tavoitteena on nyt ”to organize the World’s information and make it universally accessible”. Siksi Google haluaisi skannata maailman kaikki kirjat. Tavoitteena on tietokanta joka ”would be like the Mind of God”. Yhtiön tavoitteena on kaikkitietävyyden lisäksi muitakin jumalallisia ominaisuuksia kuten läsnäolo kaikkialla samanaikaisesti ja hyväntahtoisuus. Vaidhyanathanin mukaan tämä on lievästi sanottuna suuruudenhullua. Google markkinoi kirjastojen digitointiprojektiaan varmuuskopiona yksittäisten suurkirjastojen tuhoille, mutta sen työtä on tehty hutiloiden ja metadatan talletuskin on vajaavaista.

Vaidhyanathan vertaa Googlen kirjojen skannausprojektia yhtiöön nimeltä Celera Corporation, joka lupasi hoitaa ”The Human Genome” -projektin (siis ihmisen geeniperimän kartoituksen) pika-ajassa, kunhan se vain saisi provisiot kaikista tulevista patenteista joita tutkimustulosten perusteella saataisiin. Tämä ei maailman tiedemiehille sopinut, vaan he painostivat hallituksensa antamaan riittävän rahoituksen ei-kaupalliselle projektille.

Vastaavasti Vaidhyanathan ehdottaa että maailman kirjastojen (lähinnä kansalliskirjastojen) pitäisi huolellisesti ja ajan kanssa suunnitella ja toteuttaa The Human Knowledge Project, jossa laadukkaasti digitoitaisiin ja kuvailtaisiin kunkin maan kirja-aarteet ja saatettaisiin ne sitten kaikkien ulottuville. Voimmeko näin tärkeässä asiassa luottaa vain yhteen yksittäiseen amerikkalaisyhtiöön, vaikka se pontevasti väittääkin kaikessa olevansa hyvien puolella? Näin tärkeässä asiassa nopeus ei ole itseisarvo. Ensin pitäisi perusteellisesti keskustella onko The Human Knowledge Project tarpeellinen ja mitä sen toteuttamisesta seuraisi. Jos se hyväksi havaittaisiin, se pitäisi toteuttaa kerralla kunnolla ja esim. 50 vuoden aikajänteellä.

Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto | Avainsanat: , | Yksi kommentti

RAFLAAVAA?

Olen hieman mattimyöhäinen bloggaaja. Joskus jokin asia tai ajatus jää kuitenkin kummittelemaan mieleen. Tällainen kummittelija on yksi Tampereen IFLA-satelliitin esitys, jonka pitivät Länsi-Englannin yliopiston kirjaston edustajat Judith Stewart ja Sandra Clark otsikolla ”We are all librarians now: evolving practices for supporting the University community”. Mikä esityksessä jäi minua askarruttamaan? Judith ja Sandra kertoivat kirjastossaan tehdystä muutoksesta, joka lähti seuraavasta ajatuksesta: kirjaston asiakkaat eivät tee eivätkä näe eroa kirjastovirkailijoiden kesken. Jokainen kirjastossa työskentelevä on kirjaston asiakkaille sekä painetun että elektronisen kokoelman asiantuntija, tiedonhaun ja informaatiolukutaidon asiantuntija, luetteloinnin ja sisällönkuvailun asiantuntija, ja jokainen tiskin takana seisova osaa varmasti myös opastaa sekä kopiokoneiden, tietokoneiden että muiden härpäkkeiden kanssa. Kyseisessä kirjastossa oli herännyt myös kysymys, miksi ”korkeapalkkaisten” informaatikkojen työaikaa käytetään istuttamalla heitä lainaustiskillä vastailemassa kysymyksiin ”mistä tämä kirja löytyy” tai ”onko teillä paperiliitintä”. (Ja tässä kohtaa haluan korostaa, että referoin esitystä, en omia ajatuksiani).

Esittelijöiden kirjastossa perinteinen malli ”informaatiolukutaito ja sen edistäminen on tiettyjen alakohtaisesti koulutettujen informaatikkojen suojeltua omaisuutta” oli tietoisesti rikottu. Koko asiakaspalvelussa työskentelevä henkilökunta sitoutettiin kehittämään omaa informaatiolukutaitoaan riippumatta virkanimikkeestä. Ajatuksena oli tarjota asiakkaille henkilökunta, joka osaisi opastaa niin tiedonhaussa, kuin varausten teossa, lainojen uusimisessa ja muissa (Sandran ja Judithin mukaan) rutiinitöissä. Jokainen asiakaspalvelussa työskentelevä vastasi asiakkaiden kysymyksiin (olivat ne mitä tahansa) joko kasvokkain, sähköpostitse tai chat-palvelun kautta.

Muutos vaati paljon työtä, mutta tulokset olivat erittäin positiivisia. Alkukankeuden, riittämättömyyden ja vaatimattomuuden tunteiden ja ehkä myös ajatuksen ”miksi minun pitää tehdä näitä töitä kun eihän minulle niistä mitään ekstraa makseta” jälkeen muutos oli otettu vastaan ilolla. Sandra ja Judith näyttivät meille videoleikkeitä kirjastonsa virkailijoista, jotka kertoivat omista tuntemuksistaan. Keskeisin sanoma oli: työ on saanut paljon uutta sisältöä, ja vaikka alussa jännittikin, on ollut voimaannuttavaa huomata, että osaa ja pystyy. Kysyttäessä yhdeltä vanhemmalta kirjastovirkailijalta ”Miltä työsi tänä päivänä tuntuu” oli vastaus yksiselitteinen ”I just love it”.

Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto | 2 kommenttia

Ajatuksia IFLASTA

IFLA takana ja nyt on aika lyödä ajatuksia ja kokemuksia yhteen. Konferenssin alusta mieleenpainuvimpana jäi mieleen konferenssin avaustilaisuus ja Helena Rannan puhe, joka oli liikuttava.
Avajaispäivä oli muutenkin täynnä ohjelmaa ja päivästä tuli pitkä, yli 12 tuntinen. Oli posterin pystytystä, esitysten kuuntelua ja näyttelyn avajaiset. Muistan miettineeni hotellilla päivän päätteeksi, että kuinka selviän hengissä koko viikosta, jos päivät ovat näin raskaita. Toisaalta kuitenkin päivästä nautti kokemuksena ja siitä sai niin paljon itselleen, että olo oli mahtava, eikä voinut kuin odottaa innolla seuraavia päiviä.

Loppuviikko menikin sitten vauhdilla posterin esittelyihin, esitysten kuunteluun ja verkostoitumiseen. Unohtamatta pyörähtämistä Ateneumissa ja Suomenlinnassa.

Esityksistä mieleen jäivät Session 75: Sleepwalking into a control society? — Committee on Free Access to Information and Freedom of Expression (FAIFE). Ja sieltä esitys The IFLA Code of Ethics for librarians and other information workers by Paul Sturges. Esitys oli mielenkiintoinen, ottaen huomioon vasta kirjastoomme tehdyt eettiset teesit.

Toisena esityksenä jäi mieleen session 203 Empowering library users to solve problems: our stories. Sieltä esitykset Desk Statistics under microscope = improved library services by Susan Gardner Archambault. What we can learn from our users – and how by Sebastian Nix ja vielä Giving them what they need, more simply: empowering students through internet specific subject websites by Doug Suarez.

Summa summarum, mitä jäi käteen? Kyllä itselleni henkilökohtaisesti kaikkein rikastuttavinta oli verkostoituminen, eli keskustelu kollegoiden kanssa, jotka olivat ympäri maailmaa ja huomata, että me puhumme samasta asiasta puhuessamme kirjastoalasta tai eettisistä teeseistä jne ja heti myös ymmärrämme toisiamme.
Samalla huomasi, että pitkälti samat asiat mietityttävät kirjastoja, riippumatta siitä missä päin maailmaa ollaan.

Kategoria(t): IFLA, Itä-Suomen yliopiston kirjasto | Avainsanat: | Kommentoi

IFLAsta tulon jälkeen

Olin paikalla tiistaista torstaihin, tuli kuunnelluksi kokonaan tai osittain 12 sessiota, ja oli hienoa tuntea olevansa ’maailmalla’.
Kiitos Teille, jotka mahdollistitte pääsyn kongressiin, ja kiitos käytännön järjestelyt hoitaneille.
En aio referoida esityksiä ja puheita, paremmin niistä saa tietoa Iflan sivuilta. Kuuntelin ennalta valitsemiani sessioita, ja melkein pysyin aikataulussani. Torstain sessio bibliografioista nyt ja tulevaisuudessa oli vaikuttava, myös hyvien puhujien ansiosta. Ja liekö englannin kuuntelukin jo tuntunut helpommalta, ei se kyllä kotikielestä käynyt, oli yllättävän väsyttävää.
Kokous näkyi Helsingin katukuvassa, mutta näkyikö tiedotusvälineissä? En ole huomannut lehtikirjoituksia tai uutisinfoa, toivottavasti kuitenkin jotain on kirjoitettu, kirjastoalan ammattilaisten osaamista käyttää sentään hyväkseen suuri osa väestöstä eri puolilla maailmaa.
Messukeskuskin tuli nähdyksi ensimmäistä kertaa, valtava rakennus, ja ilmeisesti muunneltavissa moneen menoon. Helppo sinne oli osata jopa ensikertalaisen, ja seutulippu kaikille osallistujille oli hieno apu.
Paluumatka junalla oli kokemus sinänsä, kiitos samassa vaunussa kulkeneille!
En ole ihan ensimmäisenä hinkumassa lentolippua Singaporeen ensi vuonna, mutta tämä kokous oli todella vaikuttava, edes kerran työuran aikana koettavaksi.

Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto | Kommentoi

Mistä on kyse?

Kuten IFLA-sessioissa kävi ilmi, alamme ajankohtaisia teemoja ovat linked data, open data ja FRBR.

Termeistä yksikään ei ole saanut suomenkielistä esittelyä Wikipediaan.

Suomeksi ei ole Wikipedia-artikkelia myöskään IFLA-järjestöstä.

Olisiko konferenssin mediahuomio olisi ollut toista, jos toimittajat olisivat löytäneet äidinkielistä informaatiota eniten suosimastaan faktalähteestä?

Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto | Avainsanat: , , , , , | 4 kommenttia

Once in a lifetime

I am happy to have been part of IFLA WLIC 2012 Helsinki in many different roles: a volunteer assisting the interpreters, a voting member (the chair of a member association) in the general assembly, an observer in a standing committee meeting, an invited member in the MLAS meeting, a medical librarian/information specialist, the proud boss of one of the poster group members, a tweeter, a blogger…

I really enjoyed my first IFLA WLIC but I am pretty sure it was also the last one for me. I found out I prefer smaller scale conferences, with one or two topics, instead of huge conferences with something for everyone. My pursuit of doing and learning as much as possible resulted in an overflow of information on Wednesday.

Kategoria(t): IFLA, Itä-Suomen yliopiston kirjasto | Avainsanat: , , | Kommentoi

Kapteenin blokikirja: jäähyväiset IFLAlle 2012

Aamu alkoi oman komiteani kokouksella. Yhdeksän päivän lähes 12 tuntisten työpäivien putki alkoi tuntua jo ruumiissa ja päässä: vanhuus ei todellakaan tule yksin. Komiteoiden viimeisissä kokouksissa arvioidaan kuluvan konferenssien ohjelma ja suunnitellaan seuraavan vuoden sessioita ja valitaan kuluvan vuoden parhaat esitykset. Kaikenlainen palkitseminen on keskeinen osa IFLAn toimintaa. Me totesimme omien sessioidemme, mukaan lukien Turun satelliittiseminaari, sujuneen hyvin. Osallistujia oli näissä runsaasti,  noin sadasta melkein neljäänsataan.

Päätimme toteuttaa Hot topics session myös ensi vuonna – tosin hieman muunnettuna – ja tiedustella yhteistyökumppaneita kirjaston johtamiseen liittyvän session toteuttamiseen Singaporessa vuonna 2013. Tämän jälkeen kuuntelin vielä IFLAn standardeihin liittyvää sessiota – keskeinen keskusteluaihe oli, voidaanko toiminnalle tehdä standardeja vai olisivatko ohjeluonteiset toimintaa ohjaavat dokumentit parempia (kyllä!). Sitten junalla kohti Kuopiota, jossa iltauinnin jälkeen kirjoittelen tätä viimeistä blogiani IFLAsta.

UEFin kirjaston IFLA2012 matka onnistui erinomaisesti. Meitä oli paikalla 25 + 1 ja kirjastomme näkyi, kuului ja koimme olevamme osa kansainvälistä kirjastoyhteisöä tärkeällä asialla. Kirjaston henkilökunnalle tämä oli hyvä oppimisprosessi, joka antoi uusia ideoita ja voimaannutti toimimaan kansainvälisessäkin ympäristössä.

Kirjastomme matkakertomuksen tekeminen blogilla onnistui myös yli odotusten. Kirjoittajia on useita, joten konfrenssiin saa itsekin aivan uusia näkökulmia ja A4-sivuja syntyi melkein 50. Ja on tätä muutkin lukeneet kuin meidän kirjastolaiset: tämän hetken latausmäärä ylittää jo 6000 kertaa!

Blogiamme on luettu

Kiitokset siis yliopistollemme tästä mahdollisuudesta, kaikille meidän kirjastomme henkilökunnan jäsenille, niin konferenssissa olleille kuin kirjaston toimintoja pyörittäneille; IFLAn tehneille avustajille ja ammattilaisille; Helsingin kaupungille seutulipusta (erinomainen idea) sekä säidenhaltijalle aurinkoisesta viikosta. Ja kaikille kollegoille Suomessa ja maailmalla -it was good to see you again!

Captain’s blog, earthdate 16082012.23.01, UEF mission wlic2012 Helsinki completed succesfully. Now signing off and heading to the new frontiers.

Jarmo Saarti

Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi