To be continued – mitä posteriesittelyn jälkeen? Kuinka projektimme jatkuu?

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Posterimme herätti paljon kiinnostusta. Vierailijoita sekä kotimaasta että ulkomailta kävi posteriimme tutustumassa molempina esittelypäivinä runsaasti ja olimme siitä iloisesti yllättyneitä.

Olimme ennakkoon valmistautuneet ja varautuneet mahdollisesti esitettäviin kysymyksiin ja kommentteihin. Kysymyksiä tulikin lukuisia mm. oltiin kiinnostuneita miksi olemme lähteneet tekemään eettisiä teesejä ja mikä niiden tarkoitus on.

Ja jatkokysymyksiä seurasi, varsinkin toisena esittelypäivänä: miten onnistuimme tiivistämään alkutilanteessa olevat 11 teesiä neljään, miten kirjastojen yhdistyminen onnistui, poikkesivatko eri kirjastojen toiminnot paljonkin toisistaan ennen yhdistymistä – kuinka onnistuimme saamaan toiminnot yhdenmukaisiksi? Hämmentäviä kysymyksiä tuli myös omilta kollegoiltamme: Onko teesit tarkoitettu ainoastaan face-to-face asiakaspalvelijoille, vai myös esim. opetushenkilökunnalle vai koko henkilökunnalle? Millaiset odotukset meillä on, miten ne vaikuttavat asiakaspalvelumme laatuun? Miksi theses, miksei codes?

Entäpä nyt, missä vaiheessa olemme? Miten seuraamme teesien toteutumista ja niihin sitoutumista? Eettiset teesit ovat olleet jo kotisivulla kesäkuusta lähtien. IFLAn aikana posteriesitys oli kirjaston infonäytöillä. Kangasposterit ripustetaan kampuskirjastojen asiakastiloihin. Kirjaston kotisivulla ajankohtaisessa on syyskuun palveluvinkkinä eettiset teesit. Lisäksi jaamme asiakkaille eettisiä teesejä suomeksi ja englanniksi kirjanmerkkeinä. Tulossa on kirjaston henkilökunnalle kysely syksyn aikana, joten projektimme jatkuu…

 Marjut, Mia, Liisa & Tupu

Mainokset
Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto | Avainsanat: , | Kommentoi

Kielikylpy, infoähky ja oppimiskokemus

Matkalla IFLAan kuulostaa tässä tapauksessa hassulta, kun koko tapahtumasta on vierähtänyt jo jokunen tovi. No blogikirjoittelu jäi itse tapahtuman aikana vähäiseksi, jota tietenkin voi vain harmitella näin jälkikäteen. Puolustuksesi voi vain todeta, että pitkien päivien jälkeen ei oikein runosuoni sykkinyt ja viileiden salien käynnistämä kesäflunssan päällekarkaus ei ainakaan helpottanut tekstintuottamisen tuskaa.

Avajaistilaisuudessa sai nauttia suomalaisesta musiikista ja soljuvista kiitoksista niin osallistujille kuin järjestäjillekin. Kirjastojen tarjoamien lahjojen vertaaminen joulupukin lahjoihin olikin mielenkiintoinen näkökulma, jolla voitiin konferenssi yhdistää mukavasti järjestävään maahan – Suomeen. Avajaispuheenvuoroissa korostuivat myös konfferenssin teema ja kirjastojen yhteistyön merkitys voimaannuttavana kokemuksena. Avajaistapahtuman koskettavimman puheenvuoron piti Helena Ranta. Puheenvuoron aikana tunnelma oli lähes käsin kosketeltavan liikuttava.

Ikään kuin pienenä välipalana tuli haukattua Sessio ”How to get published?” Jossa annettiin erilaisia ohjeita artikkeleiden kirjoittamiseen ja tarjoamiseen eri julkaisuihin. Opastuksessa käsiteltiin niin artikkelin rakennetta, yleisön huomioimista, julkaisuprosessia sekä toimitus- ja vertaisarviointiprosessia. Omat artikkelituotokset ovat ainakin toistaiseksi olleet lähes olemattomia, joten nähtäväksi jää innostaako tämä kirjallisen luomisprosessin uudelleen nousuun.

Seuraavaksi hypättiinkin kriisien maailmaan tai voiko tilastointi ja evaluointi olla kriisissä. Tämä sessio antoi mielenkiintoisen kokemuksen simultaanitulkkauksesta ja sen vaikeudesta ja erityisesti sen seuraamisen vaikeudesta. Luultavasti tulkkaajalla ei ollut käytettävissä paperimateriaalia ja puhujakin huolehti nopeatempoisesta etenemisestä, että tulkilla varmasti hiki virtasi kun yritti saada lauseista kootuksi jotakin yhtenäistä – mikä pääsääntöisesti jäi kyllä yritykseksi. Mutta sisällöllisesti tuli todettua, että täällä lintukodossa helposti unohtaa sen tosiasian ettei muualla maailmassa kaikki ole vielä samassa pisteessä – kaikissa kirjastoissa ei ole internetyhteyksiä tai tietokoneita asiakkaille. Ja kaikista organisaatioista ei välttämättä löydy edes budjetteja tai muita suunnitteludokumentteja – kuulostaa yllättävän joustavalta, mutta mitenhän siinä perustellaan sitten olemassa olon oikeutusta???

Kun ilta päättyi avajaisjuhlallisuuksiin, niin seuraava päivä alkoikin sitten pilvessä ja pilvipalveluissa. Näissä puhuttaa sekä tietosuoja että tietosuojattomuus – ja tietenkin tekijänoikeudet. Pilvipalvelut tuovat mukanaan mukavuutta, joustavuutta ja helppokäyttöisyyttä, samalla unohtuu usein että tiedot lojuvat kansainvälisten yritysten palvelimilla mitä moninaisempien käyttösäännösten ja käyttöoikeussopimusten takana (joita harvempi edes erehtyy lueskelemaan). Pilvipalveluita käytettäessä myös tekijänoikeuksien alainen aineisto, kuten myös luottamuksellinen tutkimusdata ovat ehkä hiukan arveluttavilla vesillä – mitähän yliopistojen tietoturvallisuusohjeet ja lisenssisäännökset ovatkaan mieltä näiden, yliopiston ulkopuolisten, palveluiden käytöstä.

Pilvestä siirryttiin sitten Google-sukupolven tarpeisiin – verkosta hakeminenhan on helppoa kun laittaa vain sanan hakukoneen syövereihin niin johan alkaa tuloksia pullahtaa – yleensä sivu tolkulla. Kuinka saadaan kaivettua se ratkaisu, asiallisin ydin, onkin jo haasteellisempaa – mutta onneksi ovat kirjastoihmiset, jotka voivat auttaa tuon helmen kalastelussa. Kirjastoissa olisikin tärkeää tiedostaa, että meillä on mahdollisuus opettaa tiedonetsijää kaivamaan syvin olemus ja arvioimaan saamaansa tulosjoukkoa. Tämän session elähdyttävin osio kuului ilman muuta ruotsalaisille kollegoille – jos e-kirjat on vaikea löytää, miksi emme voisi tuoda niitä esille kirjastossa esim. QR-koodeilla tyyliin ”Tiesitkö, että tämäkin kirja löytyy kirjaston hankkimista e-kirjoista” tai ”QR Codes for e-books”. No tietenkin käyttäjiä täytyy muistuttaa käyttöoikeuksista ja lisensseistä jne. – kaipa siihen koodin ympärille joku muistutuskin mahtuu.

Seuraavaksi tulikin vilkaistua miten avoimen lähdekoodin teknologiaa ja mobiililaitteita voi käyttää. Tekstintunnistusta kännykällä – lueskellen ISBN-numeroita tai viiva- tai QR-koodeja, vapaatekstihakuja, ääni- tai puhehakuja, sijaintiin perustuvia hakuja – Voi sitä äänen kakofoniaa, kun asiakkaat kirjastossa ryhtyvät huutelemaan puhelimeen kirjan nimiä – toisaalta voisihan se olla hauskaa, että puhelin tai mobiilivärkki kädessä haahuillaan ympäri kirjastoa ja GPS tms. sijainnin avulla laite kertoo mitä tai minkä alan kirjallisuutta viereisessä hyllyssä makoilee. Voisihan sitä tietysti ISBN-numerolla pikaisesti kännykällä tarkastaa soveltuuko kyseinen oppikirja kurssikirjaksi omalle kurssille vai täytyykö kirjasta ryhtyä varailemaan tuoreempaa painosta.

Päivän päätteeksi tuli valittua vielä sessio Eduskuntakirjastojen puheenvuoroista, joissa pohdiskeltiin tietämyksen hallinnan kysymyksiä kansalaisten ja kansanedustajien (tai mitä ne nyt maailmalla ovatkaan) vaikutusmahdollisuuksiin oikeellisen tai riittävän tiedon valossa. Tärkeinä asioina nähtiin: läpinäkyvyys ja saatavuus, vuorovaikutus, viestintä, integrointi, luotettavuus, laajuus, tasapuolisuus, monimuotoisuus, ennakointi ja uudet käytänteet. Ja näiden toteuttamisessa huomioidaan yleisö, kulttuuri, henkilöstö ja teknologia. Toisaalta käsiteltiin myös Eduskuntakirjastojen tietojenvälitys- ja tiedotustehtävän korostumista – esimerkiksi koulutuksia mitä eduskunta tekee, miksi se on olemassa yms.  Sattumoisin kaikki session esiintyjät eivät olleet päässeet paikalle, joten päivä päättyikin ajateltua nopeammin. Illan viimeisenä tutustumiskohteena olikin sitten omatoiminen tutustuminen Kansallisteatteriin, jonka sisätiloissa ei ole aikaisemmin tullutkaan käytyä.

Tiistaipäivän avaukseksi osui kirjastojen rooli tiedon järjestämisessä, saatavuudessa ja säilyttämisessä.  Sessiossa lanseerattiin termi ”Data Librarian”, jollainen voisi olla uusi suuntaus kirjastomaailmassa. Tutkimusaineistojen avointa saatavuutta pyritään edistämään niin EU:n tasolla kuin maailmanlaajuisestikin ja lähestyttiinhän sitä taasen kerran pilviä (palveluiden muodossa).

Päivän kevennyksenä tulikin käytyä kiertelemässä postereilla – ja ahtaaksi kävivät nuo käytävät ihmisparvien pyrähdellessä eri posterilta toiselle. Postereita oli hyvin erilaisia, kiinnostavista ja vähemmänkiinnostavista aiheista. Ja tulihan sitä pyörähdettyä tietenkin oman talon posterilla vilkaisemassa kuinkas työtoverit pärjäävät – ja hyvin näyttivät pärjäävän monikielisen puheensorinan kuuluessa ympäriinsä.

Iltapäivällä vuorossa olikin hankintaan ja kokoelmien kehittämiseen tähtäävä aihe, joka puhuttaa kirjastoissa entistä enemän: Kuinka suhtautua painettuun aineistoon digitaalisen aineiston lisääntyessä. Jos halutaan painettuja kirjoja, tulee tilaongelmia. Jos jätetään painetut hankkimatta, niin elektroniset versiot eivät ole niin suosittuja (ainakaan meille ei-diginatiiveille). Jos halutaan painettuja lehtiä, maksetaan kohtuuttomia maksuja. Jos jätetään hankkimatta painetut lehdet, niin samaa nimekettä ei välttämättä olekaan tarjolla elektronisena. No tätähän se on, valintoja.  Päivä päättyi kulttuuri-iltaan, jossa verkostoiduttiin ristiin rastiin ja välillä ”kielillä” puhuen.

Keskiviikkona ensin tarkoitus oli mennä kuulostelemaan Ajankohtaisia aiheita, mutta välillä joutui venymään osittain ISBN numeroiden jakeluun ja muuhun arkisempaan viestintään. Viimeisenä sessiona valitsin vielä RFID session, jossa käytiin läpi mm. suomalaisen projektin etenemistä. Viimeisimmäksi opintokohteeksi otin vielä kansallismuseoon ja sen runsaat kokoelmat.

Lopuksi täytyy vain todeta, että olipa unohtumaton oppimiskokemus – Kiitos UEF Kirjasto!

Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto | Avainsanat: , , | Kommentoi

Runomuotoisesti

IFLA 2012

 

Olin mies joka rakasti kirjoja,

mustia kirjaimia jotka soivat

tiedon ja vallan ja voiman,

 

nahkaisten selkämysten rivistöjä,

vaiteliaita, kullalla kirjailtuja,

hyllyissä jotka muureina kohosivat

 

tietämättömyyttä ja velttoutta vastaan.

 

 

Avata kirja: antaa vereksen painomusteen

soittaa sieraimiin rakkauslaulu,

kirje sieltä, mistä tietoa taotaan,

 

avata toinen: antaa pilven pöllähtää,

pölyn laskeutua lumena lattioille

joita kuluttavat lukemattomat

 

päättymättömien gradujen kaivertajat.

 

 

Ja perimmäisen varaston uumenissa

nousta korkeimmille tikkaille,

kurottamaan viimeistä, melkein unohdettua

 

ja siksi kaikkein rakkainta eksemplaaria

professorin kiiluvien silmien

tai opiskelijan hehkuvien poskien eteen;

 

sillä pyhin uskomme tunnustus

oli: jokaiselle kirjalle lukija,

jokaiselle lukijalle kirja.

 

 

Sisyfoksina työnsimme kirjakärryjä

luetteloiden, indeksoiden, formatoiden,

organisoiden, kortistoiden, evaluoiden,

 

loputtomaan kiertoon laskien: kirjat

pyörteessä kieppuvat, himoitut, etsityt,

tavoitellut, viitatut, lainatut, palautetut,

 

kierto kierrolta kellastuvat, hapertuvat.

 

 

Mutta näinä myöhempinä aikoina

joina Google on jumalamme,

kaikkitietävä, kaikkinäkevä, kaikkivaltias

ja yksin hyvä,

 

ovat kirjaimet lentäneet kuin muuttolinnut

pois syksyn kultaamilta lehdiltä,

vanhentuneilta, kumotuilta,

 

lentäneet verkkoon, sen silmien lomitse

pujahtelemaan, pääskyinä kaartelemaan

ylös, alas, sivuun ja pois,

 

lentäneet pilveen, sääskiparvien tanssissa

hattaroissa, kumpupilvissä kieppumaan

ylös, alas, sivuun ja pois,

 

ja pisaroina pudonneet kirjainten mereen

kiehuvaan, pulppuavaan, poreilevaan,

mereen jossa kirjaimet pyörteillen virtaavat

 

itään ja länteen, maan äärestä ääreen.

 

 

Ja romahtaneiden hyllyjen takaa

me nousemme, laulaen:

 

On suo. Pitkospuut.

 

On suo,

hyllyvä, kupliva,

hetteinen, mättäinen,

vellova, digitoitu, tägätty,

e-kirjojen, e-lehtien, e-arkistojen

videoiden, äänitiedostojen, tietueiden

vajoavien, kohoavien, peittyvien, paljastuvien

kirjainten loputon suo.

 

On pitkospuut,

luetteloiden, standardien,

formaattien, ontologioiden

kapeat ja lujat lankut,

suon äärestä ääreen risteilevät

pitkospuut,

joita astumme, johdatamme kysyjät

yhä kauemmas, yhä syvemmälle,

yhä lähemmäksi

 

luvattua  maata,

tiedon ydintä.

 

Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto | Avainsanat: | Yksi kommentti

Kauas pilvet karkaavat?

Jäin heti IFLAn jälkeen lomalle ja olen tarkastellut pilviä viime päivät lähinnä marjapensasperspektiivistä, mutta ajattelin näin sadepäivän kunniaksi kirjoittaa vielä yhden blogiartikkelin pilvistä.

Erilaisia pilviä ja pilvipalveluja käsiteltiin IFLA-konferenssissa oman sessionsa ”Cloud computing: its impact on privacy, jurisdiction, security, lawful access, ownership and permanence of data (Session 90)” lisäksi useassa muussa yhteydessä. Pilvipalveluja voidaan hyödyntää tutkimusdatan tallennuksessa ”The role of libraries in data curation, access and preservation: an international perspective (Session 116)” ja mm. varmuuskopiointiin pilvipalveluja ehdotettiin yhdeksi ratkaisuksi sessiossa 216 ”Continuity in the face of digital disasters: Disaster planning and recovery for digital libraries”. OCLC:n WorldShare-palvelu on maailmanlaajuinen pilvipalvelu kirjastoille ja sitä esiteltiin sessiossa 142, ”OCLC WorldShare: Cloud Computing, Webscale, and Building the Future with Libraries”.

Pilvessä voivat olla palvelimet, tiedostot, sovellukset ja palvelut. WorldShare on esimerkki kokonaisratkaisusta, jossa pilvessä ovat käytännöllisesti katsoen kaikki edellä mainitut. Pilvipalveluitten avulla saavutetaan merkittäviä kustannussäästöjä laiteinvestoinneissa sekä ylläpitokustannuksissa. Erityisosaamista vaativaa teknistä henkilöstöä ei tarvita paikallisesti ja palvelun kapasiteettia voidaan muuttaa kysynnän mukaan joustavammin. Palvelimet ja muut laitteistot on helpompi pitää ajan tasalla, kun niistä vastaa pilvipalvelujen tarjoaja paikallisen organisaation sijaan. Käyttöönotto on nopeampaa kun palvelujen tarjoajalla on yleensä tarvittava palvelinkapasiteetti ja henkilöstö joko olemassa tai nopeasti hankittavissa.

Pilvipalveluihin liittyy kuitenkin myös paljon riskejä ja lainsäädännöllisiä sekä käytännön juridisia ongelmia. Pilvipalveluja markkinoidaan sillä, että palvelujen ostajan ei tarvitse edes tietää, miten palvelut tarkkaan ottaen tuotetaan ja mitä teknisiä ratkaisuja taustalla on. Toisaalta pilvipalveluja käyttävällä organisaatiolla on kuitenkin vastuu ja tiedotusvelvollisuus käyttäjille/asiakkaille siitä, miten heidän tietojaan käsitellään, minne niitä tallennetaan ja millä tavalla. Verkon kautta siirrettävä data on urkinnan ja seurannan kohteena yhä useammin ja se on suojattava hyvin. Yksittäinen harmittomalta tuntuva tieto yhdistettynä verkosta urkittuun muuhun dataan voi paljastaa yksityistietoja henkilön tietämättä.

Kansainvälisten palvelujen lainsäädännölliset pulmat ovat oma ongelmakenttänsä. Yksityisyyttä/henkilötietoja ja verkkoon tallennetun aineiston käyttöä koskeva lainsäädäntö on hyvin erilainen eri maissa ja maanosissa. Tilanne on sekava ja selkeitä vastauksia juridisiin ongelmiin ei ole olemassa. Patrick D. Flahertyn esitykseen “Stormy weather: jurisdiction over privacy and data protection in the cloud” kannattaa tutustua.

Itseäni mietityttää, että jos Googlekin voi Siva Vaidhyanathanin mukaan olla kuollut 10 vuoden kuluttua, niin kirjastojen tulee valita yhteistyökumppaninsa erittäin tarkasti, jos haluavat taata pilvipalvelujensa laadun ja pysyvyyden myös tulevaisuudessa.  Onko kaupallinen yritys paras yhteistyökumppani palvelujen tarjoajana vai ei? Palvelujen tarjoaminen pilvissä luottaen tietoverkkojen katkeamattomaan toimivuuteen on myös ongelmallista. Tietoverkon lisäksi sähköverkotkin ovat haavoittuvaisia ja helposti voi tulla tilanne, että kaikki pilveen tai pilviin tallennettu data, sovellukset ja palvelut ovat saavuttamattomissa. Pahimmillaan pysyvästi.

”Kauas pilvet karkaavat, turhaan niitä tavoitat. Kauas pilvet karkaavat, niin minäkin.”

Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto | Avainsanat: | Kommentoi

Viikko IFLAsta

Nyt on kulunut tasan viikko IFLA-reissusta, sillä olin konferenssissa sunnuntaista tiistaihin. Jäi vähän harmittamaan, etten ollut torstaihin saakka, sillä niin mielenkiintoisia nuo kolme päivää olivat. Voin yhtyä erään luennoitsijan sanoihin: ”Tämä on parhaiten järjestetty konferenssi johon olen koskaan osallistunut”!

Mitäpä jäi mieleen? Avajaiset, valtava määrä kirjastolaisia ympäri maapalloa, laulu, soitto, puheet, juhlan tuntu. Päivien suola olivat aamuiset Plenary Sessionit, erityisesti Peter von Baghin esitys suomalaisuuden kuvauksineen.

Oli myös hauskaa piipahtaa sessioissa, joiden asiasisällöstä ei juurikaan mitään ymmärtänyt, kuunnella kiinalaisten englantia tai englantia kotikielenään puhuvia, katsella eri kulttuureista tulleita kuulijoita.

Vaikka konferenssiin osallistui niin paljon väkeä, tungoksen tuntua ei ollut juuri missään ja omankin kirjaston kolleegoja tapasi tuon tuosta. Ja pääsinpä rapsuttamaan tätä televisiossakin esiintynyttä kirjastokoira Börjeä. Ennen kotimatkaa aikaa jäi sen verran, että kerkisin vielä Ateneumiin Sjerfbeckiä ihastelemaan.

Toivottavasti vielä vuodenkin päästä mainiossa IFLA-repussa on eväitä matkan varrelle.

Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto | Kommentoi

Back to work via IFLA

Usually after the summer holidays, I go back to work into a quite silence and peaceful working room and start work browsing the e-mails I have got during the summer holidays and chatting with a few of my colleges at the library. This time it was different. I “popped up” into a middle of a “cloud” of about 4000 colleagues from all over the world and into a middle of chatting and talking of a very colourful kind of languages and colleagues. So it was a little bit of “shock” to my heart and to my brain which were a little bit of “sleeping and resting” still after the holidays to “wake up” in IFLA. But I had to push myself into the work.

I searched for the rooms 4, 5, 3… and I listened speakers from Australia, Canada, UK, Finland, India, Nigeria, Liberia, Denmark and a various kind of libraries. I got to know a plenty of new English words and concepts and projects within the library field. My brains had to deal with concepts like clouds, censorship, open access, e-metrics, but I also had a stroke of luck to listen a very wonderful story for children about trolls and princes by a Danish speaker!  During the IFLA days my eyes opened to many new concepts and my heart was pumping to some newly minted ideas which my brain have to mature more to solve if they are good enough to be developed.

Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto | Avainsanat: , , | Kommentoi

Gimmel… eikun Gimlet

Arki alkaa kaatua IFLA-muistojen päälle, mutta ennenkuin kaikki muistot joutuvat sedimentin alle, haluan nostaa vielä yhden session yhden esityksen pramille.

Sessio 203. (Empowering library users to solve problems: our stories). Ajatukset sai rullaamaan Susan Archambaultin esitys Desk Statistics Under a Microscope = Improved Library Services (selkeä ja havainnollinen artikkeli!) . Susan kertoi, miten asiakaspalvelupisteessä (information desk) esitettyjen kysmysten pohjalta on saatu parannettua kirjaston asiakaspalvelua.

Idea on, että kaikki esitetyt kysymykset ja vastaukset tallennetaan tarkoitusta varten suunniteltuun Gimlet-ohjelmaan (http://gimlet.us),  ja sieltä ao. ohjelman avulla ne analysoidaan palvelujen parantamiseksi. Eniten kysyttyjen asioiden perusteella on osattu mm. tehdä lisää opasteita kirjastoon (mm. PP-dioja pyörimään kuvakehyksiin sopiviin paikkoihin), luoda uusi FAQ-tietämyskanta, hankkia näyttö, jossa kartta kertoo reaaliajassa mitkä kirjaston asiakastietokoneista ovat vapaita, laittaa asiakasmikrojen aloitusnäkymään vastauksia yleisimpiin atk-kysymyksiin/-ongelmiin, jalkauttaa tieteenalainformaatikoita pitämään vastaanottoaikoja laitoksille ja laittaa asiakaspalveluvuoroja tieteenalainformaatikoille niinä viikonpäivinä jolloin ao. tieteenalan kysymyksiä on ollut eniten.

Moinen ohjelma kyllä tuntuu kiinnostavalta. Eikä Susanin mukaan kysymysten kirjaaminen ohjelmaan vie paljon aikaa, kun sen oppii! Ja kannattaanee miettiä, olisiko noissa tuloksissakin jo sellaisia, joita voisi hyödyntää meilläkin.

Kategoria(t): Itä-Suomen yliopiston kirjasto | Avainsanat: , | Kommentoi